Kesällä iltasin taivaalle katsoi, 

näki linnun, siivessä murtuma, tajusi

että ei siipirikko lentää voi
Tippuu maahan lennoltaan
jää maahan vaikertaan
kaipaavin katsein seuraa maailmaa
Näkee katseen kyyhkysen ennenkun se on vainaa
Kuunelehtii hieman lintuaan, 
ajattelee että jääkö nyt yksin kulkemaan
ajatteli että nyt se pääsi lentämään korkeammalle, 
pilven päälle hattaralle,
seuraamaan lintua matkalle.
 
Tää runo kertoo puoliks omasta elämästä. Tosiaan mä näin linnun, joka oli siipirikko eikä pystynyt lentämään.
Lintu oli kuitenkin punatulkku,
ei kyyhkynen, mutta runossa kyyhkynen sopi paremmin.