Valvon mä monia öitä,

mä pahan olon eteen teen töitä
on mua monet yrittäny auttaa,
kaivan mä itelleni vain syvää hautaa,
ihmisille mä vain hymyilen,
yksin mä kadulla kävelen,
pimeä kutsuu luokseen,
valosta mä aina haaveilen,
ei aurinko mua hymyilytä,
ei kukaan enää mua ilostuttaa yritä
 

Tän oon kirjottanu kesällä 2010. En tarkallleen muista syytä, että miksi, mutta runo ilmaisee aika paljon sen hetken tuntemuksia.