hyisessä vedessä kahlaan
elämäni rantaviivaa
jokainen päivä samanlainen,
aina huominen on eilinen,
jokaiset kasvot samanlaiset,
niin tyhjä on minun katseeni
kylmä vesi nilkoissani
ei eroa sydämeni kylmästä.
askel akseleelta, 
en mä ala konttaa.
lävelen niin pitkälle, 
kunnes jalkani ei enää tavoitakaan pohjaa
 
 
Tän kirjotin Kesäkuussa 2010, kun olin Kalajoella perheen kanssa.
Runo kertoo sen tilanteen tuntemuksia.